Author Archives: mia bergenheim

Yö vaihtui aamuun erittäin konkreettisella tavalla. Herätyskello soi aggressiivisesti, ja kesti hetken, ennen kuin ymmärsin mikä se oli, ja kesti toisen hetken, ennen kuin ymmärsin missä se oli. Sain kuitenkin loppujen lopuksi äänen hiljentymään. Sydämeni laukkasi villien mustangien tapaan, mutta … Fortsätt läsa →

Kodin viihtyisässä ympäristössä oli turvallista. Illan hämärtyessä Anni joi teetä isosta kupista ja käpertyi muistoihin, jotka hän luuli unohtaneensa kauan sitten. Takka lämmitti mukavasti ja tulen kuumanpunaiset liekit näyttivät ihan samanlaisilta kuin joskus tuolloin, joskus muinaisaikojen kaukaisuudessa. Anni oli onnellinen. … Fortsätt läsa →

Haluan tunnustaa jotakin. Olen rakastanut Ranskaa koko ikäni. Salaa, koska on ollut kiusallista rakastaa jotakin, jota ei ymmärrä. Olen maistellut makuja, haistellut tuoksuja, ihaillut kieltä. Ranska on tuntunut niin äärimmäisen hienostuneelta, niin très élégante:lta, niin kaukaa ihailtavalta. Olen katsellut kuvia, … Fortsätt läsa →

Paul syntyi Irlannissa, pienessä kylässä lähellä Kilkennyä. Kaikkialla laidunsi lehmiä, lampaita ja hevosia. Asiat tehtiin täsmälleen samalla tavalla kuin isoisän aikaan. Juotiin teetä vanhoista, halkeavista teekupeista. Ratsastettiin kouluun poneilla. Käytettiin tweedtakkia ja kumisaappaita. Lyötiin vetoa, pelattiin kortteja, keskusteltiin eläinten siitosominaisuuksista. … Fortsätt läsa →

Joskus elämä todella pysäyttää, tapahtuu jotakin sellaista, joka on täysin odottamatonta, todella aavistamatonta. Sellaista, ettei tiedä, onko kyseessä painajainen vai totuus, sellaista, että veri jäätyy suonissa tai tukka jähmettyy pystyyn. Teresan elämä pysähtyi eräänä kauniina elokuisena aamuna. Hän oli aamuihmisiä, … Fortsätt läsa →

Suhteeni vaatteisiin on kieroutunut, tai vähintään kaksijakoinen. Rrrrrakastan vaatteita, rakastan kuoseja, leikkauksia, materiaaleja, yhdistelmiä, värejä, mahdollisuuksia, oi, kaikki erilaisuudet ja yksityiskohdat ja yksinkertaisuudet ja napit ja pitsit, koristeet, hauskuudet, tyylikkyydet… Oh, mikä mielikuvituksen paljous, mikä räätälityön laatu, mikä hohto! Yksi … Fortsätt läsa →

Olen nähnyt teekupinkokoisia silmiä todella ihmeissään olleiden lasten päissä. Nämä lapset ovat kysyneet ”miksi”. He eivät ole tienneet, miten elämää tulisi elää. He eivät ole sisäistäneet onnistumisen aakkosia, he ovat eläneet kuin villiruusut asfalttipellossa. He ovat ottaneet, antaneet, ja pärjänneet. … Fortsätt läsa →

Monelle meistä susien tunnit ovat tuttuja. Tämä tarina on kuitenkin fiktiota. Antoisia lukuhetkiä! Yön hiljaisuus on voimakas. Niin voimakas, että se melkein sattuu. Tuntuu, että hiljaisuuden paine kantautuu kaukaa, ehkä vuosisatojen takaa. Synkkyys valtaa mieleni, tunkeutuu päähäni, saa minut värisemään. … Fortsätt läsa →

Begreppet familj är föränderligt. På min tid var mamma-pappa-barn-systemet den allmänrådande normen. Nu tror jag att andra familjesammanhållningar är minst lika vanliga, det finns enföräldersfamiljer likväl som verkliga mångförälderfamiljer. Orsakerna är många och alla förändringar är inte av ondo, men … Fortsätt läsa →