Category Archives: Uncategorized

Där satt jag i stolen och Hon mittemot mig med sin alltomfattande vetskap; Och hon använde den inte mot mig   Och   Sedan efter att mycket vatten flutit under broarna lät hon mig träffa hunden Och jag förstod att … Fortsätt läsa →

I nattklubbens heta dunkel möttes kroppar som annars bara på grund av någon   överenskommen artighet likgiltigt skulle ha passerat varann   Men där på dansgolvet, vid bardiskarna var allting tillåtet, där blev andningen gemensam,   åtrån allmän; jag kunde … Fortsätt läsa →

Kuvittelen olevani sosiaalinen tyyppi. Roikun Naamakirjassa, josta on jo muodostunut ainakin kolmanneksi tärkein meili-, buukkaus- ja muu keskustelufoorumini. Olen myös LinkedIn:ssa, tämä osasto on kuitenkin minunlaiselle tollolle liian hankala, hidas ja itsestäänajatteleva. Alkuun vastustin sosiaalista mediaa. En tykännyt ideasta, että … Fortsätt läsa →

Joku aika sitten mustalla taivaalla kiiltävä keltaistakin keltaisempi kuun sirppi toi mukanaan muistontäytteisen unen entisistä ajoista. Oli kellari, tai muuten vain pimeä paikka. Pullo punaviiniä punotussa korissa. Pöytä, jonka päällä punaruudullinen pöytäliina, valuneita kynttilöitä. Useita tuoleja, erilaisia ja mukavasti kuluneita. … Fortsätt läsa →

Rakastan lentokentän tunnelmaa. Kiireellisiä kohtaamisia, nopeita askeleita, korkojen kopinaa. Matkalaukkuja, kiiltävää lattiaa, valotauluja. Business ja turisti, reput, kapsäkit, designlaukut. Tyylejä, kieliä, naurua. Passeja, perheitä, yksin matkustavia, porukoita. Paikkana aivan upea, ilmapiiriltään jännittävä, odottava, arvaamaton. Jo uunituore ajokortti taskussani minulla oli … Fortsätt läsa →

Perheet ja uusperhet, omat lapset, muovilapset, lapsipuolet, lähivanhemmat, etävanhemmat. Perhe-elämään liittyvä sanasto on kasvanut, kerrassaan julmatusti. Joku talousnero saattaisi puhua inflaatiosta, tai todennäköisemmin laukkaavasta sellaisesta. On isiä ja äiteja. Äiti- ja isäpuolia. On liittoja, avio- ja avo- sellaisia, on etäsuhteita, … Fortsätt läsa →

On taas bongattu Huutajia. Niitä lastenpelästyttäjiä, tiedättehän. Niitä, joille toivoisi paremman elämän. Lapsuudessani niitä oli paljon. Olivat usein pultsareita, haisevia, likaisia. Joskus ihan siistin näköisiä, välillä koirantaluttajia. Yhteistä näillä kaikilla oli, että olivat hirvittävän vihaisia. Ainakin lapsille, joille huusivat perkelettä ja … Fortsätt läsa →

Vuosien varrella olen kerännyt itselleni kivoja kesämekkoja roppakaupalla. Aina on ollut kesä mielessä, ja harvoin se kesä sitten todellisesti on ollut. Ainakaan sillä tavalla, että mekkoihin olisi voinut sonnistautua, ainakaan Suomessa. Ainakaan niin, että samaan aikaan olisi loma, ainakaan niin, … Fortsätt läsa →

Kymmenen päivän Ranskan visiitin jälkeen tunnen itseni täytetyksi – tai ehkäpä kaikkea sulattelevaksi. Olen taas saanut onnen kokea fantastisia makunautintoja, upeita, vanhoja kaupunkeja, silmiä lepuuttavaa avaraa luontoa sekä mielenkiintoisia ihmisiä. Ranskassa on elävää, intohimoista, esteettistä. Siellä uskalsin kuitenkin paljastaa kalpean … Fortsätt läsa →