KUTKUTUKSIA JA RAPUJA

foto Frankrike Flandern

Kymmenen päivän Ranskan visiitin jälkeen tunnen itseni täytetyksi – tai ehkäpä kaikkea sulattelevaksi. Olen taas saanut onnen kokea fantastisia makunautintoja, upeita, vanhoja kaupunkeja, silmiä lepuuttavaa avaraa luontoa sekä mielenkiintoisia ihmisiä.

Ranskassa on elävää, intohimoista, esteettistä.

Siellä uskalsin kuitenkin paljastaa kalpean ihoni auringolle. Sipsuttelin pienissä vaatteissa ja ohuissa kengissä. Talviturkkini heitin Atlanttiin ja remonttihommia tein nudenvärinen rantamekko ylläni. Ympärillä olevia miehiä hymyilytti. Kohteliaasti tietysti, tyylikkään flirttailevasti, olimmehan Ranskassa.

Muutamana päivänä saimme lainaksi pienen, vaaleansinien auton, jonka kyydissä retkeilimme sinne tänne tyylipuhtaasti tööttäilen kanssa-autoilijoiden töpeksiessä tai hidastellessa. Kävimme museoissa ja kirkoissa, ravintoloissa ja kahviloissa. Ihastelimme pellavapeltoja ja maissiviljelyksiä, suuria moottoriteitä ja pieniä kukkaiskoristeltuja kyliä. Pariisin pohjoispuolella avautui huima näky: Suurella vihreällä pellolla seisoskelevia ylväitä tuulimyllyjä. Ah, kuiskasin itselleni antaessani katseeni levätä noissa moderneissa aurinkoa heijastavissa jättiläisissä; miten mahtavia, valtavia, ja kuitenkin niin herkkiä, kevyitä, haavoittuvia. Oh-la-laaaa, mitä mestariteoksia!

Rakkaallani oli asiasta täysin eriävä mielipide. Hän onkin taiteilija. Taiteilijan sielunsa pohjasta hän hirvitteli noita näköalan saastuttajia, noita kurjuuksia, jotka imevät maisemasta kaiken energian, pilaavat sen, tekevät siitä ruman, käytetyn. Rivien välistä aavistin, että raiskaavat törkeydellään. Oih, niin ranskalaista, niin tunteikasta, niin kutkuttavaa. Niin aistikasta!

Ja Suomessa suuri aistillinen juhlakausi on alkanut. On rapujen aika. Ja ravun maku on niiiin fantastinen, hienostunut, delikaatti, jopa ranskalaisiin herkkuihin verrattuna. Joten, ystäväiseni, tässä Inga-tädin rakkaudella loihdittu vuosikymmeniä samanlaisena säilynyt rapuresepti:

foto svd.se

 

KRÄFTKOKNING

2 1/2 l vatten

1 dl grovt salt

20 kräftor

1 sockerbit

1 dillruska

(10 l vatten

4 dl grovt salt

80 kräftor

3 sockerbitar

3 st dillruskor)

Koka upp vattnet, saltet, sockret och dillen i en stor kastrull. Lägg i de levande kräftorna en åt gången och var noga med att vattnet hela tiden kokar ordentligt. Koktid ca. 8-12 min.

Annonser

Om mia bergenheim

Välkommen till paintaword! Här målar jag världen med ord i en härlig blandning av känslosam livslust, bubbel, humor, psykologiska vibrationer, svåra teman och mycket däremellan.
Det här inlägget postades i Uncategorized. Bokmärk permalänken.

4 kommentarer till KUTKUTUKSIA JA RAPUJA

  1. Christine Hammar skriver:

    Tack, Mia! Är dillruska tillinkukinto?

    Liked by 1 person

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut /  Ändra )

Google+-foto

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut /  Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut /  Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut /  Ändra )

Ansluter till %s