FRIDAY CASUAL

backup

piirros: Eric Leraillez

On päiviä ja päiviä. Hyvinkin erilaisia siis, ja kaikki vaikuttaa johtuvan ainoastaan siitä, kummalla jalalla on herännyt.

Tänään minulla on päivä. Itse asiassa päivä alkoi jo eilen illalla, kun luulin laittavani herätyksen uuteen puhelimeeni. Olin ylpeä itsestäni, oikein rehvastelin sillä. Uuden puhelimeni käyttö on haastavaa, mutta osaan jo soittaa, lähettää tekstiviestejä ja silleen. Asensin jopa Facebookin laitteeseen, ja nyt kavereitteni naamat näkyvät kivasti puhelimen näytöllä. Ongelma on se, että en tiedä, miten pääsen Facebookiin, puhelimesta siis. No, mutta osasin laittaa herätyksen ja olin tyytyväinen.

Ja heräsin tähän päivään todella väsyneenä puhelimeni kauniiseen herätysääneen. 15 minuuttia myöhässä. Katastrofi oli lähestymässä, 15 minuuttia on 15 minuuttia liian vähän, varsinkin aamulla. Heitin jalat sängystä, ja siinä vauhdissa en muistanut miettiä, että kummalla jalalla olinkaan herännyt. Molemmat ehkä yhtä väärät, ainakin tänään.

15 minuuttia on ero hitaasti nautitun kahvin ja nopeasti suuta polttavasti hörpätyn kahvin välillä. Se on ero meikatun ja meikkaamattoman naaman välillä, se on ero mukavasti höpötetyn aamutuokion ja stressaavasti lasta hätyyttämisen välillä.

Lapsi oli koulussa ajoissa koska ajoin nopeasti hidastelevia kanssaliikennöitsijöitäni kiroten. Olin kuin parempikin Sébastien  Loeb, ja saavuin perille urheilijamaisen hikisenä. Koulun pihalla eräs pienikokoinen tyttö tuijotti minua suurin silmin. Tunsin oloni avaruusolennoksi, pääni todennäköisesti kiilsi discopallomaisesti ja ruohonvihreä mekko saattoi muistuttaa yli kymmenen vuotta sitten muodissa ollutta Teletappia.

Muutama päivä sitten mekkoni tuntui pirtsakalta, erilaisesta, iloiselta ja sopivasti miniltä. Tänään se oli muuttunut säälittävän lyhyeksi ja todella väärän väriseltä. Varsinkin tämän ikäiselle, koska varsinkin tänään ikäni oli aivan väärä. Naamanikin oli väärä. Mutta sointuihan se kalpeudessaan hyvin mekon vihreään väriskaalaan..

Tänään on kuitenkin perjantai. Päätin siis muuttaa kaiken. Positiivisella asennoitumisella päätin tulla Friday casual- tuulelle. En siis välitä jaloista, en kummastakaan, en oikeasta, enkä väärästä. Tänään saan olla tavallisen tylsä ja vaikkapa vääränlaisessa mekossa aivan tämän ikäisenä ja näköisenä. Hikikin on kuivunut, ripset värjätty ja posket punattu. Lasissa kuplii vaaleankeltainen juoma, aurinko paistaa ja terassielämä maistuu makealle. Vihreä minimekko on itse asiassa ihan pirtsakka.

Annonser

Om mia bergenheim

Välkommen till paintaword! Här målar jag världen med ord i en härlig blandning av känslosam livslust, bubbel, humor, psykologiska vibrationer, svåra teman och mycket däremellan.
Bild | Det här inlägget postades i Uncategorized. Bokmärk permalänken.

Kommentera

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s